Vauvakuumetta

Tänään piti olla kotipäivä, mutta ei ollut !
Pojat jatko kiukuttelua, joten oli pakko lähteä pois neljän seinän sisältä, mentiin autoilemaan. Käytiin ruokkimassa meän porukoitten koira kun ne on taas lohta soutamassa (ja saalistaki oli btw tullu eilen illalla!), sekä kaupassa ja nakkaamassa Hanna töistä kämpille. Kotiin tultua käytiin piiiitkässä kylvyssä ja syötiin tuhti iltapala, jotta uni maistuis. Jarella loppu tänään antibiootti, joka oli siis korvatulehduksen takia. Jesselle annoin buranaa ennen nukkumaan menoa, ku katoin, että hampaita on puhkeamassa neljä yhtäaikaa. Nyt pojat on nukkumassa ja kohta meillä ois taas tarkooitus Jannen kanssa alkaa katsomaa elokuvaa; Jack and Jill.

Äsken katsoin aikani kuluksi vanhoja kuvia ja meinas tulla tippalinssiin. Sain tietää 27.7.2010 odottavani kaksosia - eli kaks vuotta sitten. Enää en edes voi käsittää kuinka pieniä ja avuttomia minun pojat on ollu. Nyt ne on jo niin isoja poikia ja osaavat vaikka ja mitä. Tosi surullita miten nopeaa aika menee.

Haluaisin kokea kaiken uudelleen. Haluaisin ihanan ison ja kömpelön raskausmahan, haluaisin tuntea ne ihanat potkut sen mahan sisällä ja olisin valmis jopa synnyttämään uudelleen. Haluaisin tuoksutella ihania pieniä vauvoja ja tuijottaa ja ihailla vain niitä kun ne nukkuu ja tuhisee. Mulla taitaa olla vauvakuume, iso sellainen. Tiedän sen, että ikinä en tule kokemaan enää mitään niin ainutlaatuista ja erilaista kuin poikien kans - kaksoset on kuitenkin kaksoset. Tarkoitan tällä sitä, että tuskin ikinä enää tulen toisia kaksosia saamaan. En voi tietää millaista on olla pelkästään yhden lapsen kanssa, mutta tuskin samanlaista kuin kaksosten.

Nyt jatkan leffan pariin, öitä kaikille !

Jare kuvassa vasemmalla ja Jesse oikealla - kuvat otettu viimeviikolla eli ikää löytyy 1v 6kk.
Keskimmäisessä kuvassa Jesse vasemmalla ja Jare oikealla. Kuva otettu keskolassa, muutamaa päivää ennen kotiutumista.

Kiukuttelua&Kotipäivä

Viime yö oli erittäin kaoottinen - suoraan sanottuna helvetillinen!

Meillä oli tarkotus kerranki viettää Jannen kans laatuaikaa pitkästä aikaan ihan kaksin, herkuttelemalla ja kattomalla leffa nimeltä Horrible bosses. Pojat oli kauhean kärtyjä koko eilisen päivän ja meillä oli pakko illalla lähteä kävelylle, sillä tuntu, että seinät kaatuu päälle ku joutu sitä kitinää kuuntelemaan kokoajan.. Kokoajan kumpiki roikku jalassa ja halus syliin ja sitten ku tultiin syliin niin läpsittiin minua naamalle, purtiin yms. tosi raastavaa ! Kävelyltä tultua pojat söi iltapuuron, mutta ei puhettakaan, että ne multa sen ois syöny - pelleilivät ja uhmasivat kokoajan, joten Jannen oli pakko tulla syöttämään, ja kappas, lautanen tyhjeni sekunneissa poikien.Vaihdoin vaipat ja vein pojat sänkyyn joskus pikkasen jälkeen yheksän. Ne nukahti 5 minuutissa, ja olin tosi onnessani, että jes, vihdoin saa vähän omaa rauhaa. Imuroin, pyyhin lattiat ja kävin suihkussa, jonka jälkeen alettiin kattomaan elokuvaa. Alkuilta meni tosi kivasti, joskus yhentoista jälkeen Jare kuitenki heräs, ja meillä oli siis vielä se leffa kesken..  menin antamaan sille juotavaa, mutta jostain syystä se ei sitten kelvannutkaan. Vaihdoin vaipan ja vein sen takaisin sänkyynsä, mutta ei, se vaan huusi kurkkusuorana ettei auttanu muu kuin ottaa se sängystä pois ja viedä olohuoneeseen, jotta Jesse ei herää. Maattiin vähän aikaa lattialla peitonmutkassa ja samalla katottiin tää leffa loppuun, mutta leffan loputtua Jare alotti taas ja huusihuusi&huusi  vaan - mikään ei auttanu. Jossaki vaiheessa vein sen kuitenki takasin sänkyynsä, mutta se taas vaan huusi niin paljon, että ei kuullu ees omia ajatuksia ja hermoki alko mennä kaikilla - Jesseki heräs ja sitten huueettiin oikein kuorona. Yritin kaikkeni ja loppujen lopuksi menin niitten kans leikkimään olkkariin. Ne ei kuitenkaan jaksanu kauaa leikkiä vaan kitinä jatku. Annoin särkylääkettä, jos vaikka hampaat vaivaa tms. jonka jälkeen vein ne taas omiin sänkyihinsä, mutta pojat huus edelleen kurkkusuorana -  mulla kävi päähän, väsytti ja sydäntä riipo se huuto. Mutta päätin, että en ota niitä sieltä sängyistä enää ylös - neuvolassaki meille neuvottiin, että jos tulee tuollasia tilanteita, niin ei oteta pois vaan rauhotellaan sinne sänkyyn. Menin ite parvekkeelle istumaan ja aina välillä siten kävin rauhottelemassa poikia.

Vihdoin 03:15 tuli hiljaista - ihan yhtääkkiä! Kömmin itekki nukkumaan ja toivoin, että saisin nukkua ees hetken. Nukuttiin me kaheksaan asti, mutta viiden tunnin unet on mulle aivan liian lyhyet - nyt oon ihan töttöröö, silmiä kirvelee ja väsyttää ja pojat jatkaa edelleen kätinää. Koska olen erittäin väsynyt tänään on luvassa siis kotipäivä - en ylensä tykkää kotipäivistä - Mutta tänään on sellainen - tänään en aio siivota,en meikata, enkä tehdä mitään muutaaan mitä ei oo pakko ! Illalla sitten otetaan uus leffailta, ja toivotaan, että tälläkertaa se onnistuiski !

Ihanaa päivänjatkoa kaikille !

Torstai

Tänään on ollu ihan mukava päivä! Aamusta juttelin kaverilleni Hannalle facebookissa ja oli puhetta, että meillä pitäis mennä Jannen kanspankkiin avaamaan avainlukulista ja tilaamaaan mulle uus pankkikortti uudella nimellä.. Hanna sitten ehdotti, että veisin pojat sinne siksiaikaa, että saatais käyä rauhassa. Se sopi mulle paremmin ku hyvin, joten vein sitten pojat sinne, jonka jälkeen ensin suunnattiin siis pankkiin. Siellä ei mennyt kovin kauaa, joten päätettiin myös hoitaa ruokaostokset samalla reissulla, sillä meillä oli paljon ostettavaa!

Mentiin Sittariin, ja samalla poikettiin siellä sijaitsevassa Sonera pisteessä kysymässä Jannen puhelinta, joka siis lähti reilu kuukausi sitten huoltoon sen haljenneen näytön vuoksi. Selvis Samsungin huolto oli tehnyt reklamaation Samsungille siitä kun puhelimen tosiaan pitäis olla iskunkestävä, että eivät ala korjaamaan sitä näyttöä vaan asiakkaan (eli meidän) pitää saada kokonaan uus luuri. Huolto odottaa ilmeisesti nyt vastausta sieltä ite samsungilta, ja luultavasti saadaan sen jälkeen kokonaan uus puhelin. Kylläpä sattu kunnon maanantai versio siitäki ! Sanoin silloin kun sen ostin, että jos Janne tämän saa rikki niin oon jo ihmeissään, ja miten siinä kävikään - rikki meni ! :D Mutta tosiaan saatiin taas erittäin hyvää palvelua Soneralta, että tuli oikkein hyvä mieli. ;)

Siitä mentiin sitten kauppaan, josta mukaan tarttu vaikka ja mitä ! Meillä on ammottanu kaapit tyhjyyttään varmaan viikon verran ja ollaan viimisistä rippeistä tehty ruokaa, joten kaikki oli loppu ! Kaikenkaikkiaan kauppaan meni 75 euroa ! , mutta se sisälsi ruokien lisäksi myös suihkusaippuaa, deodoranttia yms. muuta käyttötavaraa ja nyt on taas moneksi päiväksi ruokaa.
Ruokakaupassa käynnin jälkeen vietiin ostokset kotiin ja haettiin pojat kyytiin. Jesse oli ollu kiukkunen kylässä ja sillä oli kuin olikin kuumetta. Päätettiin mennä käymään päivystyksessä kun epäilin auringonpistosta (tai korvatulehdusta,taas !) . Sinne päästyämme lasikopin nainen oli tosi töykeä ja sano vaan, että antakaa lääkettä ei me tänne oteta mitään kun täällä on oikeitaki potilaita. Jessellä oli siis tässävaiheessa tasan 40 astetta kuumetta. Päivystyksestä sitten lähdettiin käskystä pois, ja vietiin minun porukoille äkkiä kartonkia, jota olin luvannut viedä. Auto oli siinä pihalla tyhjäkäynnillä ja ääni oli minusta melko outo, joten käskin Jannen katsoa öljyt. Ne oli ihan minimissä, joten ei auttanut kuin ajaa Motonetin kautta kotiin. Janne haki sieltä öljynsuodattimen sekä öljyä. Luulin, että joudun vararikkoon niiden takia, mutta ne maksoivat yhteensä vain 25€ ! Janne lisäs sitten öljyä ja viikonloppuna ois tarkoitus vaihtaa ne kokonaan uusiin.

Kotiin tultua riisuin Jessen vaippasilleen, annoin lasten Buranaa ja pistin sen  maitopullon kans levähtämään sohvalle, sen jälkeen pistin ranskalaiset ja nakit uuniin ja tein kääretortun, johon tuli sisään uutta suklaa kermavaahto, sekä hedelmä coctail. ja aijai, kun se oli hyvää ! Pohjaki oli ihan superhelppo tehä eikä menny ku varmaan max. 10 min. :) Jessen olo parani melko pian lääkeen oton jälkeen ja se alkoi riehumaan Jaren kanssa normaaliin tapaan. Korvaa se kuitenki haro jonku verran, joten aamulla soitan omaan tiimiin, josta varaan ajan.

Ainiin, antakaa minun hieman vielä purkautua, sillä oon menettäny hermot pleikkariin ihan totaalisesti. Toivon hartaasti, että koulut alkais jo pian, sillä Janne ei ikinä tee mitään muuta kotona ollessaan kuin pelaa pleikkaria. Ne pelit rämisee vittumaisesti tuolla taustalla kokoajan ja yritäppä kuunnella siinä yhtäaikaa, niin vittu, että lähtee järki ! Minun puolesta kaikki pelikonsolit vois räjäyttää lopullisesti, hhohhoi. Ja mie vielä ostin sen sille joululahjaksi, oon miie hullu !

Mutta se siitä avautumisesta, nyt siirryn tuonne facebookin ihmeelliseen maailmaan hyvää musiikkia kuunnellen !

Home, sweet home ! (video)

Aattelin tehä ensimmäisen kunnon videopostauksen tän minun koko blogi historian ajalta meidän asunnosta.

Asutaan siis Rovaniemen keskustassa vanhassa (60 -luvulla rakenettussa) kerrostalossa kolmannessa kerroksessa. Tää on kolmio ja neliöitä löytyy tasan 70, vuokra 695€ + vesi 20€/hlö sekä sähkö tottakai ! Vessahan on siis aivan kamala ja makkari on vielä aika valjun näkönen - se kaipaa vielä seinähyllyjä seinälle, sekä muutamaa taulua ja uuden maton, mutta muuten alan olla suht tyytyväinen sisustukseemme.

Meillä on kokoajan siis hakusessa uus asunto, mielellään saunallinen rivari, mutta ne meinaa olla aika harvassa täälläpäin kohtuullisella vuokralla, mutta ei siinä, kyllä tässä kelpaa asua niin kauan, että uusi mukava asunto sattuu kohdalle. Ollaan käyty katsomassa varmaan kymmeniä asuntoja, mutta olen aika tarkka niiden suhteen; pitää olla ehdottomasti laminaatti tai parketti lattia ja muutenkin tilava  ja valoisa asunto! Seuraavassa asunnossa tulee myös olla 60cm astianpesukone (nyt meillä on siis 45cm, aivan liian pieni)

Pahoittelen huonoa valaistusta, sönkötystäni ja ihmeellistä rapinaa taustalla, mutta tältä meillä siis näyttää;

              

Sanoja :)

Nyt on sitten 'arki' astunut takaisin kuvioihin - Jannen Tampereen serkut, jotka siis oli meillä melkeenpä koko kesän lähti tänään takas kotiinsa. On ollu kyllä tosi hiljasta ja pakko kyllä myöntää, että oli hieman haikeaaki saattaa ne junalle - vaikka monesti menetin niitten kans hermoni ja sain varmaan harmaita hiuksia, niin kyllä niistä oli apuakin.. Aina sai niillä laukottaa roskat alas ja välillä aina syötättää pojat. Mutta nyt ootellaan taaas syyslomaan, että ne tulee Rovaniemelle taas.

Mutta mitäs muuta me ollankaan tehty tänään.. Poikien päikkäreitten jälkeen lähettiin minun porukoille pöykkölään siivoamaan autoa. Sieltä sitten mentiin rautatieasemalle, josta suunnattiin Ala-korkalon matonpesupaikalle pesemään vielä autoa vähän ulkoaki, tuli ihanan puhdas auto ! Toivotaan, että mie saan huomenna sen uuden ajokortin niin pääsisin ajelemaanki pitkästä aikaan. :) Ainiin, käänneetiin myös poikien turvaistuimet kasvot menosuuntaan ja voi, että kun ne tykkäs! Ja onhan se meillekki helpompaa ja mieki pääsen nyt paljon ketterämmin sinne poikien väliin istumaan jos on tarvis :)

Pojat on oppinu viimisen viikon aikana tosi paljon uusia sanoja ja ne on alkanu höpöttelemään enemmän, hulluna semmosta omaa vauvakieltä ja välissä on sitten ihan oikeita sanojakin! Jare sano viimeviikolla jopa ensimmäisen lauseensakin jo, joka oli; "ANNA HII'I". Se halus ssiis oman unikaveri hiirensä.. En kyllä ymmärrä miten se osas sanoa hiiri, koska sanon aina niitä leluja just rotaksi. Sitten toissapäivänä Jare oppi sanomaan; Tiitti (kiitti), Ota ja Auta. Muita sanoja mitä kumpiki osaa on; Äiti, Anna, Pappa, Auto ja Öitä. 1½ v. neuvolassa jokunen viikko sitten neuvolatäti valitti vähän puheenkehittymisestä, mutta nyt on tullu pienen ajan sisällä niin paljon uusia sanoa, että en tosiaankaan ois huolissani! :)

Mutta nyt mulla ei enää oikein tää juttuluista enää vaan ajatus katkeaa kokoajan, joten taijan painua pehkuihin. Hyviä öitä ihanat lukijani ja jättäkää toki kommenttia mitä tykkäätte tästä blogista ! :)

Hiljaisuus

En voi uskoa korviani ! HILJAISTA, kerrankin. Meillä on ollu kokokesän vieraita, tai aina ku pojat on nukkunu Jannen pelit on huutanu tuolla taustalla, mutta nyt on niin hiljaista, että korvissa soi - tämä on NIIIN mahtavaa ! Janne lähti serkkujensa kans biitsille ja mie jäin poikien kans kotiin, pojat meni nukkumaan ja mulla on OMAA aikaa. Ihan omaa - ei tarvi kuunnella räiskintäpelejä taustalla tai mitään muutakaan tyhjää hälinää.

Keitinpä just kupposen kahvia ja korkkasin juustokakun, jonka tein (itseasiassa tää on jo kolmas minkä oon tehny viikon sisällä :D), ite en oo kyllä liiemmin kerenny maistella niistä edellisistä sillä ne on menny ku kuumille kiville, mutta tää on tosi hyvää - aivan loistavaa ja tosi helppo tehäkki, ei voi epäonnistua ;) Mulla oli tarkotus mennä partsille istuskelee ja nautiskeleen kahvit kaikessa rauhassa, mutta meillä on vaipparoskis parvekkeella ja se kärtsäs niin kauheasti ettei siellä voinu olla, joten päätin sitten istahtaa tähän koneelle ja vähän päivitellä meä kuulumisia.

Tänään on ollu tosi ihana päivä, vaikka herättiinki jo puoli kaheksan aikaan.. Ite menin vasta kolmen jälkeen nukkumaan ku oletin, että pojat herää kymmenen aikaan niinku yleensä, joten yöunet jäi vähän vähäisimmäksi. Mutta ei se mitään - sain aamulla kukkalähetyksen ! Hienoja violettejä kukkia, en kyllä tiiä mitä, mutta hienoja kuiten. Ne sai tuolta partsilta oikein aitiopaikan ! Nää kukat ei siis ollu Jannelta, vaan joltain :D

Ainiin, ostettiin muutama päivä sitten uus tietokone, tällänen ihana pinkki asuksen kone ! aivan ihana <3. Outoa ku voi kuunnella musiikkia, ja kone ei kokoaikaa töki. Meillä oli siis varmaan puolivuotta lainassa Jannen veljeltä miniläppäri, ja se oli ihan paska.

Tässä vielä loistobiisi, mihin oon niin rakastunu. Tuolla Jonne Aaronilla on vaan niin upea ääni <3

                                           

Vaaahtobileet

No siis olihan meillä hauskaa lauantaina ! Aluksi kaikki meinas hommat kosahtaa ku alkuperänen porukka alko perumaan. Saatiin porukka kuitenki kasaan ja loppupeleissä meitä oli yheksän, ja en voi muuta sanoa ku, että porukka oli huippu !

Mentiin Sannan luokse saunaan joskus viiden maissa, Sanna oli myös kokkaillu meille tonnikalarisottoa ja syötiin sitä siellä sitten. Minun porukat haki sitten pojat Sannan luota joskus kuuden maissa, jonka jälkeen alettiin meikkailemaan, tässä vaiheessa mulla vitutti niin armottomasti vielä se porukan peruminen, että olin jo kahen vaiheila lähenkö ollenkaan. No Janne kävi hakemaan mulle sitten kämpiltä muutaman siiderin ku olin unohtanu ne sinne - join ne aika ripeään tahtiin ja sen jälkeen ei ollu enää epäilystäkään etten ois lähössä. Meikattiin Sannan luona, jonka jälkeen siirryttiin Jannen veljen, Jarkon, kyydillä meille laittamaan hiukset yms. Janne ja Jarkko lähti sitten hakemaan Muurolasta meille lisää porukkaa ja sieltä tuliki sitten Niko ja Petteri. Olin jo tosi hyvässä kunnossa kaheksan maissa ja meno senku vaan ylty. Onnela aukes siis klo: 22. Puoli kymmeneltä sitten tästä meän alkuperäsestä porukasta soitti Jannen serkku, että joo voijaan me lähteä sittenki. Sitte ku me, että joo, meillä on jo porukka ku ettehän ollu lähössä, niin ne, että joo no ei se haittaa, että menkää vaan.. Seuraavana päivänä kuuluki sitten jotaki ihan muuta; sielä  ne oli jauhanu paskaa meistä kokoillan näitten Jannen Tampereen serkkujen kuullessa. haha, oikeasti mitä porukkaa :D

Lähettiin meiltä joskus vähän jälkeen kymmenen, vietiin Hanna kotia ja sitten suuntailtiin Onnelaan. Soitin tälle Teemulle ja sen kavereille, että me ollaan lähössä nyt - meä piti nähä siinä baarin eeessä siis. Jouvuttiin oottelemaan siinä pihalla niitä sitten aika kauan, portsari kysy meiltä, että tullaanko sisälle heti, sillä ennen yhtätoista saa rannekkeen, jolla saa juomat puoleen hintaan. Teemua ja näitä ei näkyny tässäkään vaiheessa, joten meidän oli pakko mennä sisälle ilman niitä. Laitoin Teemulle kuitenki viestiä, että sanokaa kuuluvanne meiän porukkaan - ne tuli sitten jonkuajan päästä perässä ja olivat päässeet ilmaseksi myös sisään niinku kuuluikin.

Etittiin meiän pöytä ja siellä oli valmiina pähkinöitä ja karkkia. Ooteltiin vähän aika ja kohta meille tuotiinki sellanen saavillinen Colden Capin siidereitä  - haalin niitä siinä sitten kaksin käsin ja pari tais kaatua maahanki ja syliin. :D Siinä sitten juotiin ne, ja leikittin jääpaloilla :D Nuo juotua meille tuotiin mustikkashottela muistaakseni 16kpl, niistä join neljä. Shottien jälkeen saatiin vielä toinen saavillinen niitä siidereitä. Eli juomaa kyllä riitti ja kaikki tämä ilmaseksi ! Nämä juotua lähettiin vaahtoilemaan sinne altaaseen ja siitä asti mulla onki muisti pois.. muistan pieniä kohtia, mm. ku mulla irtos ripset ja ku joku jätkä kävi kourimaan minua. Sen jälkeen sanoinki sitten Jannelle, että nyt lähetäään. Lähettiin kämpille joskus kahen maissa - en muista kyllä koko matkasta yhtään mitään. Kotona mulla oli ilmeisesti tarkotus mennä suihkuun, mutta olin sammunu vessan lattialle. Janne sitten murtautu sinne ja ilmeisesti passittan minut omaan sänkyyn. Aamulla heräsin joskus kymmenen aikaan ihan hirvittävään oloon ja hyvä ku pysyin pystyssä ku yritin vessaan mennä. Baarireissu tuli siis erittäin halvaksi - Janne joi pari kaljaa (ja mie join Sannan kustannuksella yhen Mariannen ku se tarjos;)). Ne Jannen kaljatki sai siis puoleen hintaan, joten baarin meni alle 10€, vaikka oltiin varattu käteistä 40€ mukaan. :D

Olihan se vain ilta, ja nyt sitten ei tarvi taas lähteä viihteelle ku uutena vuotena korkeintaan !

Kuvat puhukoot puolestaan !

Meidän tarina.

Voisin nyt aikani kuluksi kertoa hieman minun ja Jannen taustoista. Ne ulottuu melko pitkälle siihen nähen, että ollaan edelleen tosi nuoria. :)


Oli juhannus 2006, kun olin parhaan kaverini Sannan kanssa Suomen tivolissa käymässä. Menin laitteeseen nimeltä High Energy yksin, sillä Sanna ei halunnut tulla siihen. Laitteessa on neljän hengen paikkoja sellasella pyörylässä. Vastapäätäni istui pitkä vaaleakutrinen poika, ja tyttö, jota luulin hänen pikkusiskokseen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä - tai no miten sen nyt ottaa - sellaista mitä sen ikäinen tyttö voi tuntea. Laitteesta lähdettyämme kerroin Sannalle tästä pojasta ja aloimme etsimään häntä. En tiennyt hänestä mitään - en nimeä, en ikää. Näimme kuitenkin tämän pojan vielä myöhemminkin, mutta hän oli liikenteessä ison kaveriporukan kanssa, joten en uskaltanut mennä juttelemaan.. kuulin kuitenkin kuin toinen poika puhutteli tätä poikaa nimeltä; Jonne.


Lähdimme kotiin ja olin ihan palavasti ihastunut - koko kesän puhuimme pojasta ja yritin etsiä häntä irc-galleriasta kaikin keinoin, mutta tuloksetta. Syksyllä kasiluokan ensimmäisenä päivänä koulun pihalla osui silmääni jotain tuttua ja yhtä söpöä kuin ensinäkemälläkin ! En voinut uskoa tätä todeksi, mutta kyllä - sama poika johon olin tivolissa ihastunut oli tulossa samaan kouluun kuin minäkin. Meillä oli silloin tosi tiivis tyttöporukka, johon kuului lisäkseni kolme muuta tyttöä, olimme samalla luokalla - näille tytöille en kuitenkaan puhunut pojasta aluksi yhtään mitään. Otin pikkuhiljaa selvää tästä pojasta ja sain tietää, että hän on samanikäinen kuin minä, mutta jäänyt ala-asteella luokalle,  hän on tarkkailuluokalla ja asuu oikeasti Muurolassa. Rakastuin tähän poikaan vaan enemmän ja enemmän ja silloin tällöin vaihdoimme pitkiä katseita koulun käytävillä. En kuitenkaan uskaltanut mennä juttelemaan pojalle yhtään mitään, koska olin nuina aikoina erittäin ujo. Pikkuhiljaa kerroin myös kavereille Jannesta, jotka rohkaisivat minua menemään juttelemaan. En kuitenkaan mennyt. Huomasin, että kohta toivo on menetetty sillä Janne alkoin lähentyä erään vuotta vanhemman tytön kanssa, joka oli hänen kanssaan samalla luokalla. Hän vietti kokoajan yhä enemmän aikaa hänen kanssaan - ryyppäsi viikonloppuina, vietti hänen luonaan jopa öitä ja kappas vain, kohta he jo seurustelivatkin ja kuolasivat suoraan nenäni edessä koulun käytävillä. Janne ei siis tässävaiheessa tosiaankaan tiennyt kuinka tykkäsin hänestä vaan olin hänelle vain yksi tyttö muidenkin joukossa. Ajattelin tuolloin, että tämä tyttö on aivan kauhea ämmä ja toivoin kokoajan, että nämä eroais. Seurustelu kesti about 4kk, jolloin luin irc-galleriasta näiden erosta, kihisin salaa onnesta ja päätin, että nyt otan edes jotain kontaktia Janneen, että jos saan pakit niin ei voi mitään. No jäin kuitenki pähkäilemään enkä sitten kuitenkaan uskaltanut tehdä minkäänlaista aloitetta. Meni kuukausi ja huomasin, että Jannella on taas uus eukko. Olin ihan maani myyny jo tässä vaiheessa, aattelin, että ei taijakkaan olla ihan minun tyyppinen mies tuo Janne ku vaihtaa eukkoja ku paitaansa. Ja kaikenlisäksi tää uus tyttöystävä oli suoraansanottuna kunnon lehmä. Olin ollu tän tytön kaveri pienenä ja eipä se ollu siitä mihinkään muuttunu. No en voinu tunteilleni mitään ja toivoin edelleen, että saisin vielä edes yhden mahdollisuuden. Eipä aikaakaan kun korviini kantautui huhu, että tämä tyttö ois pettäny Jannea. Tää huhu osoittautu todeksi ja Janne ja tää tyttö eros. Siinä vaiheessa oli jo kesäloma kynnyksellä, joten ei nähty Jannen kanssa moneen kuukauteen. Mulla oli tuolloin kesällä säpinää yhden minun kaverin serkun kanssa ja se asui Sodankylässä. Näin sitä poikaa useamman kerran tuolloin kesällä 2006, ja tämä jätkä oli ihan lääpällään minuun.


Eräänä kauniita kesäpäivänä Janne alkoi vain ihan yhtääkkiä juttelemaan mulle Irc-Galleriassa. Me ei siis ikinä aiemmin oltu juteltu yhtään mitään ja hyvä jos Janne edes tiesi, että ollaan samassa koulussa. Siitä päivästä lähtien juttelimme joka päivä. Ihan vain kavereina. Syksyllä koulun alettua juttumme kuitenkin syveni, vaihdoimme puhelinnumeroita ja Janne alkoi soitella mulle aika useinkin. Yks viikonloppu sitten olin silloisen parhaan kaverini kanssa meillä kotona kaksistaan kun porukkamme olivat mökillä. Teimme kaikkea hauskaa ja kikattelimme yön pikkutunneille asti. Heräsin puoli tuntia sen jälkeen kun olimme laittaneet nukkumaan Jannen puhelinsoittoon. Hän kysyi, että voisiko hän tulla serkkunsa kanssa meille yöksi. Olin ihan onnesta sekaisin, ja tottakai suostuin ! He olivat kävelemällä liikenteessä ja yritin neuvoa heille reittiä meille - ne ei kuitenkaan ymmärtäneet yhtään mitään, joten sovimme, että näemme Huppelin pihalla jonkuajan päästä. Lähdimme Ellan kanssa pyöräilemään heitä vastaan ihan väsyneinä ja silmät punaisina, mutta kerrankin kun oli tilaisuus koittanut sitä ei voinut missata. Kävelimme meille, jossakin vaaiheessa pojat jäivät taaksemme käärimään tupakkaa, ja siinä vaiheessa kuulinkin Jannen kuiskaavan serkulleen, että tuo oikeanpuoleinen on sitten minun, näpit irti. Janne tarkoitti siis minua ja siinä vaiheessa tiesin, että jotaki mahiksia mulla kyllä on. Mentyämme meille pojat halusivat kahvit, jotka Ella keitti ja niistä tuli niiiiiin väkevät, että ihokarvat nousu pystyyn kaikilla ! Kahvien jälkeen siirryimme olohuoneen puolelle, johon tää Jannen serkku sammui samantien. Höpötin ihan omiani kokoajan ja joskus kuuden aikaan aamusta lähdin suihkuun. :D Tän jälkeen Ellakin lähti nukkumaan, joka jälkeen jäimme Jannen kanssa ihan kaksin. Juttelimme niitä näitä, ja lopulta tein Jannelle pedin siihen lattialle. Istuin ite sohvalle enkä malttanut nukkua, sillä se oli jotain niin söpöä katseltavaa - mieli teki kömpiä kainaloon, mutta ei pokka riittänyt. Aamulla jouduin ajamaan pojat pois, sillä pelkäsin, että mulla tulee porukat kotiin. Annoin Jannelle minun lapaset lainaan ja niin he lähtivät kävelemään kohti Nivankylää (johon on muuten pitkä matka meiän porukoilta).


Maanantaina koulussa Janne palautti lainaamani lapaset takaisin mulle ja ne haisi tosi voimakkaasti tupakalle ja ne oli menettäny muotonsa ihan kokonaan, mutta silti nuuskutin niitä kokoajan ja pidin kädessäni. Tämän yökyläilu jutun jälkeen oltiin tosi tiiiviisti yhessä - jokaisella välitunnilla ja ruokatauoilla. Ei seurusteltu vielä, mutta meistä alko liikkumaan jo kaikenlaisia huhuja. Tässä vaiheessa tää minun kaveriporukka suuttu mulle ku en ollukkaan enää niitten kans niin paljoa ja ne ei puhunu enää mulle mitään. Syksy 2007 siis tutustuttiin toisiimme ja vihdoin 12.11.2007 alettiin seurustelemaan ihan virallisesti ja siitä päivästä lähtien ollaan sitten pidetty yhtä ! Alussa Janne oli meillä kaikki päivät ja meni yöksi joko kotiinsa tai mummonsa luokse joka asui kaupungissa - ei nimittäin tullut kuulonkaan, että Janne olis saanu jäädä meille yöksi - mulla nimittäin on ihan kauhean tarkat porukat. Jossakin vaiheessa sain kuitenkin puhuttua Jannen meille yöksi, mutta jouduimme nukkumaan erillämme emmekä missään tapauksessa voineet ees mennä saunaan yhdessä. Pian tästä menin kuitenkin Jannen luokse yöksi, jossa oli täysin erimeininki ku meillä kotona. Nukuimme niin tiiviisti toistemme kainaloissa kuin mahdollista ja tottakai säntäsimme myös yhdessä saunaan. Kesäloman 2010 olin lähes kokonaan Muurolassa Jannen äidin luona ja syksyllä sama homma jatkui kun meillä tuli kotona remontti - saatoin käydä yhden yön viikossa nukkumassa kotona, mutta loput olin Jannen luona - Porukatki anto minun mennä ja tulla miten halusin siinä vaiheessa kun ne tutustu Jannen paremmin ja suostuin äitini tahdosta hankkimaan e-pillerit.

Menimme kihloihin 14.2.2009 ja aloimme miettimään omaa asuntoa niihin aikoihin. Pistimmekin Das:sille salaa hakemuksen ilman, että vanhempanne tiesivät mitään. Saimme ensimmäisen yhteisen asuntomme heinäkuuksi 2009 Kuntotieltä - ihan kouluni vierestä. Asunto oli tosi pieni ja erittäin ruma, mutta kyllä se kelpasi kunhan pääsi aloittamaan oman elämän. Vanhempani sanoivat, että voin muuttaa, mutta sen jälkeen on turha ruinata rahaa heiltä. Jouduimme lainaamaan Jannen mummolta rahaa takuuvuokraan, että pääsemme muuttamaan. Siitä päivästä lähtien olemme siis asuneet saman katon alla ja valehtelematta oltu vain muutama yö toisistame erillämme. Olemme pärjänneet hyvin enkä ole kertaakaan joutunut inumaan rahaa vanhemmiltani. Ensimmäinen asuntomme oli siis aivan kauhea, mutta siitä asunnosta on myös parhaat muistot. Tästä alkoi minun osalta railakas elämänvaihe. Olin nimittäin aina ollut tosi rauhallinen enkä ollu osottanu mitään kiinnostusta alkoholia tai tupakkaa kohtaan,mutta omaan asuntoon muutettuamme joimme lähes joka viikonloppu ja meillä oli aina kunnon kotibileitä. Tupakkaa en siltikään ole ikinä alkanut polttaa. Haimme joulun 2009 tienoilla vaihtoa viereiseen taloon, joka oli juuri peruskorjattu. Saimme asunnon maaliskuulle. Toinen asuntomme oli isompi ja paljonpaljon siistimpi kuin entinen asuntomme.

Olin kärsinyt vauvakuumeesta jo pitkään, joten yhdessä Jannen kanssa päätimme jättää myös ehkäisyn pois tuona samaisena kuuna kuin muutimme omaan asuntoon. En kuitenkaan tullut raskaaksi heti vaan vierähti vuosi. Vihdoin kesäkuussa 2010 tein positiivisen raskaustestin - testin tehtyäni soitin samantien parhaalle ystävälleni Sannalle, joka ei ollut uskoa asiaa ja Janne kertoi kaverillensa Joonakselle. Kerroimme myös Jannen äidillle melkein samantien ja hän otti asian tosi hyvin ja oli todella onnellinen meidän puolestamme ja luotti siihen, että tulemme pärjäämän. Minun vanhemmille emme uskaltaneet kertoa sillä tiesin, että vastaanotto tulee olemaan huono. Janne kuitenkin ilmoitti salaa facebookissa heinäkuun lopulla kun rv 12 oli täynnä, että olen raskaana. Tietohan tietenkin levisi salamannopeasti ja kymmenen minuutin päästä statuksen julkaisusta sainkin erittäin vihaisen ja syyllistävän puhelun. En välittänyt pahoista kommenteista mitä sain vaan tiesin, että pärjäämme. Seuraavana päivänä menimme ultraan, jossa siis selvisikin, että odotamme kaksosia. Janne oli vitsaillut asiasta aiemmin, mutta itse olin vain nauranut asialle. Alun shokin jälkeen olin erittäin onnellinen - ultran jälkeenkin heti lisäsin kuvan facebookkiini missä näkyi, että siellä on kaksi. Isäni soitti mulle samana iltana ja sanoi vain kylmästi, että onnea tuplakusesta. Todella törkeää, mutta tiesin, että he viimeistään leppyvät kun vauvat syntyvät. Kaikki muut olivat onnellisia puolestamme paitsi vanhempani. Olimme mykkäkoulussa pitkään porukoideni kanssa, mutta vihdoin joulun tienoilla he alkoivat leppyä - nyt tällähetkellä pojat ovat heille ihan supertärkeitä, eikä nekään vois kuvitella enää, että poikia ei olisi.

Yritimme koko raskauden ajan hakea uutta asuntoa, jostain rauhallisemmasta paikasta. Emme kuitenkaan löytäneet asuntoa ennen poikien syntymään. Pojat syntyivät 5.1.2011 ja kuukauden sairaalassaoloajan jälkeen he kotiutuivat kuntotien asuntoomme. Se oli pieni, mutta mahduimme vielä siinä vaiheessa asumaan siinä. Saimme toukokuulle 2011 asunnon keskustasta Kansankadulta, jossa asumme siis edelleen. Olimme puhuneet, että naimisiin meillä ei ole mitään kiirettä ja olinkin aina sanonut, että mennään naimisiin vasta sitten kun saan kunnon prinsessahäät. Toisin kuitenkin kävi - alkuperäinen hääpäivämme oli 23.6.2012, mutta tajusimme, että rahamme eivät riitä niin isoihin ja hienoihin häihin kuin oli suunniteltu, joten päätimme mennä maistraatissa naimisiin kahden viikoin varoitusajalla vieraille - meidät vihittiin siis Rovaniemen maistraatissa 2.3.2012. Häämme onnistui mielestäni hyvin ja ne oli meidän näköiset - punaisia kahvikuppeja ja jatkojen kähinöitä lukuunottamatta.

Olemme siis pian seurustelleet 5 vuotta ja sinä aikana on tapahtunut PALJON. Suhteeseemme on mahtunut tottakai myös riitoja tosi rajujakin sellaisia ja erokin on ollut muutaman kerran todella lähellä. Itse en kuitenkaan tykkää pelleillä ihmissuhteilla, joten olen tehnyt Jannelle selväksi, että jos eroamme, niin takaisinpaluuta ei ole - eli en ala jahkailemaan ja säätämään vaan jatkan uusia tuulia kohti. Tässä kuitenkin olemme ja toivon, että olemme yhdessä myös 50 vuoden päästäkin ! :)

Nämä parhaat kaverit jäi siinä vaiheessa kun aloin seurustella, sillä he olivat mustasukkaisia minusta. He eivät puhuneet mulle enää koko ylä-asteen aikana yhtään mitään ja jatkoimmekin omille teillemme ylä-asteen jälkeen. Olen kuitenkin jutellut kaikille kolmelle nyt lyhyen ajan sisällä ja hekin ovat jo aikuistuneet ja tosi onnellisia puolestamme. Olemme aikoneet myös nähdä vanhalla porukalla, mikä olisi tosi mukavaa !

Seuraavia unelmia meillä on omakotitalo kaikkine hienouksineen ja oma hieno citymaasturi, pieni kääpiöpinseri sekä kolmas lapsi. Mutta kaikki aikanaan! Nuoresta iästä huolimatta, tunnen oloni todella paljon kokeneemmaksi ja vanhemmaksi kuin moni ikäiseni ja tämä ujous mistä kärsin ylä-asteela ja vielä ehkä ammattikoulussakin on karissut lapsien myötä kokonaan pois - mistä olen todella onnellinen !

Pahoittelen vielä sekavaa tekstiä! :)
Lopuksi vielä kuvia meidän yhteisistä ajoista ihan sekalaisessa järjestyksessä!

Ja tässä meidän biisi;