Mitä meille kuuluu?

.. Meille kuuluu kerranki pelkästään hyvää !

Sunnuntaina alotin taas jonkulaisen pienentymisprojektin.. oon ollu siitä asti ilman mitään herkkuja. Lenkkeilly joka päivä ja polkenu meän tuliterällä kuntopyörällä, joka on muuten oikeasti hyvä ja ainaki tehokkaan olonen. Kiusauksia on ollu monia, kuten tänään .. ensin sain Seppälästä kaupanpäälliseksi karkkipussin, sitten poikien kummisetä&täti tuli tänne kauhean keksi- ja suklaalastillisen kans ja kaverit söi karkkia.. Oon kuitenki pysyny tosi lujana ja välillä ihmettelen itekki miten en oo repsahtanu vaikka ärsykkeitä on kokoajan. Hyvä minä ! Oon myös tarkkaillu minun ateriarytmiä, veden juontiaa ja korvannu kaikki makeanhimopuuskat hedelmillä, kuten kiivillä ja mandariinillä. Yritän syyä pieniä annoksia, mahollisimman terveellisesti ja välttää kasin jälkeen syömistä. Tänään tuo pääsi kuitenki repsahtamaan, kun tehtiin Sannan&Hannan kans yhessä ruokaa; kunnon porsaan ulkofilee pihvejä, perunamuusia & salaattia.. Annos oli päivän ainut, iso ja ruokaki valmistu vasta kaheksan pintaan.. ei hyvä. Mutta eiköhän tää tästä ;)

Tänään oli kiva (raha)päivä.. Lähettiin Hannan kans aamusta kaupunkiin ja pitkästä aikaan pääsi shoppailemaan. Mukaan tarttu Jannelle muutama paita ja bokserit, pojille sellaset ihanat Cars paidat, mulle uusia alusvaatteita, poikien huoneen oveen Boy's room -ovikyltti, sekä mulle kaks toppia. Hanna osti pojille myös Cars elokuvan. Käytiin myös Coffee Housessa kaakaolla ja oinam ku oli hyvää.

Kotimatkalla pojat nukahti sitten vaunuihin ja saatiin ne nukkuvana omiin sänkyihin. Kotiin tultua meille alko heti lappamaan vieraita.. Tuli poikien kummit Mika&Nina, sitten heiä mukanaan yks Sami, kohta tuliki Hannan poikakaveri Antti, sitten tuli Jannen entisiä luokakavereita Jouni ja Tanja.. ja sitten vielä Sanna ja minun äiti..ja ainiin aamulla kävi vielä Jannen äiti. Meillä kävi siis tänään vieraita paljon ! :D Monestiko toivoo, että tulispa vieraita, niin ikinä ei tuu ketään.. mutta sitten ku tulee niin kaikki tuleeki kerralla =D

Sitten haluaisin myös kummastella sitä asiaa, että mieki olen saanut vihdoin ja viimein vapautta poikien syntymän jälkeen!  Ennen piti aina hankkia ulkopuolinen lapsenlikka, jos halusin lähteä jonnekki,vaikka esimerkiksi kauppaan. Janne ei uskaltanu olla ollenkaan poikien kans, vaikka ne ois vaan nukkunu. mutta nyt .. asiat on ihan toisin. Voin lähteä melkeenpä millon haluan kauppaan, lenkille tms. ja Janne on poikien kans ellei sillä oo omia menoja. Ihan uskomatonta. Toisaalta, se on varmaan alkanu luottamaan itteensä enemmän ku pojat uhmaa kaikkia muita paitsi Jannea.. Jos minun pitäis saaha pojat nukkumaan ihan yksin niin se on nykyään ihan mission impossible. Eli Jannesta on kyllä tosi iso apu. Mielenkiinnolla ootan sitä aikaa ku oon inttileskenä.. Juoksen varmaan yöt poikien perässä ja yritän saaha niitä nukkumaan,, ja aamulla pitäis jaksaa kouluunki mennä.. Oivoi. Onneksi se ei oo ihan vielä kuitenkaaan eeessä.

Nyt taas ajatus alkaa harhailla ku väsyttää jo sen verran paljon ! Nyt lähen vielä polkemaan pyörällä, sitten salkkarit ja nukkumaan. Huomenna lähtee poikien pinnasängytki uuteen kotiin ja tiistaina saadaan uudet tilalle ku suunnistetaan Haaparantaan ja Ikeaan, Jeejee ! :)

Ps. Uusia postaustoiveita otan mielelläni vastaan.. :)




Leivoin eilen kinkkipiirakan, ja vei kyllä kielen mennessään, nam !

Poitsut sai kummisedältä tikkarit ;p

iltapala

Kaakaota @Coffee House

Cheek / Doris Night 23022013

Eilen oli kyllä aika huippu keikka, muutamia muuttujia lukuunottamatta.

Hanna haki minut eilen kuudelta niille ja aloteltiin sitten siellä, laittauduttiin siellä ja fiilisteltiin hyvällä musiikilla.. Hannan poikakaveri haki meiät sitten vähän ennen ysiä, jonka jälkeen käytiin vielä meillä mutka höpöttelemässä ja mie meikkasin Hannan. Lähettiin baariin pikkasen yli kymmenen ja ku päästiin perille jonot oli tosi pitkät! Onneksi päästiin jonon ohi ku meillä oli lippu valmiina.

Tavotteena oli siis saaha eturivin paikat, ja mentiin samantien seisoskeleen sinne lavan eteen ilman mitään juomaa, se tanssilattia oli jo 22:30 aivan tupaten täynnä. Seisottiin ja ootettiin ja muutama cat fighti sielä meinas tulla,mutta paikkamme pidettiin. Yheltätoista ilmoitettiin, että vielä tuntiii ja cheek astuu lavalle..Ei päästy hakeen mitään juomaa ku muuten ois menetetty paikkamme ja laskuhumalaki jo iski. Sielä oli tosi tukala olo, mutta aattelin, että pakko jaksaa, että näkeeki jotaki.. No kello tuli 00:00, ja ilmotettiin, että vielä 25 min. Siinä vaiheessa olot kävi tosi ahtaiksi, alko oksettaan oli ihan hiki. Kello oli 00:20, ku mulla tuli aivan sikahuono olo; pyörritti, silmissä välkky, kylmähiki pukkas ja oksetti. Kysyin minun eessä olevalta tytöltä, että saanko istua hetken ku on paha olo, mutta tämä vaan välinpitämättömästä jotaki tuhisi. Päätin, että pakko mennä vessaan. Tytöt jäi sinne ja mie lähin. Yritin rynniä sieltä ihmisten läpi väljemmille vesille, mutta mulla iski paniikki ku kaikki oli ihan ku sillit purkissa. Revin itteni sieltä läpi ja yritin päästä sellaset pikku portaat ylös, ja oli pakko tarraantua sellasen miehen olasta kiinni, että pääsen pois sieltä. Pääsin ilmeisesti ylös, mutta siinävaiheesa filmi katkes muutamiksi sekunneiksi. Pyörryin siis. Ku tokenin tää mies pyysi mulle vettä.. join sen ja vakuuttelin, että kaikki on ihan hyvin. Rynnin vessaan, halailin vähä aikaa pönttöä, kokosin itteni ja lähin takasin! Siinä vaiheessa Cheek oli jo alottanu ja olin jo hyvästelly hyvän paikkani. Nojailin ensin baaritiskiin ja kuuntelin ensimmäisen biisin. Sitten tajusin, että jos meen vähän eteenpäin pääsen ihan hyvälle paikalle. Menin eteenpäin ja pääsin tosi eteen, ja jopa väljälle paikalle missä mahtu liikkumaan ja kuvaamaanki ! Jammailin sitten keikan ajan yksin siellä oikein hyvällä fiiliksellä ja oikeasti paras artisti mitä olen livenä kuunnellu !

Kotona olin jo varttiavaille kaks. Siitä painuinki sitten suihkun kautta nukkumaan.




Jareki on menossa mukana.

Vähän esimakua.

Toivepostaus - Teinistä Äidiksi.

Vou, sain ensimmäisen postaustoiveen, ja toivottiin,että kirjoittaisin siitä miten oon kasvanu teinistä äidiksi.

Oon omasta mielestä aina ollu tunnollinen ja hyvätapanen nuori (vähän temperamenttinen .. ) Koulussa oon aina ollu hyvä, saanu hyviä arvosanoja, enkä oo ikinä lintsannu, tupakoinut tai tehnyt muitakaan pahuuksia.. Ensimmäiset kännitki vedin vasta ysin päättäreissä! Tosi outoa näin jälkeenpäin ajateltuna miten oon ollu juomatta ja polttamatta, vaikka lähes kaikki kaverit sitä on tehny.

Seurustelu muutti minua aika paljon, enkä enää kuunnellu porukoita niin hirveästi.. Vastusteluista huolimatta muutettiin yhteen Jannen kans heinäkuussa 2009, 17 vuotiaina ja siitähän se sitten alkoki. Armotonta ryyppäämistä joka viikonloppu aina erisyystä; oli tupareita, synttäreitä, päättäreitä yms. aina piti olla juhlimassa ja rellestämässä. Monesti jäin vaan nukkumaan aamusin vaikka ois pitäny olla koulussa, ku kukaan ei ollu vahtimassa meenkö sinne vai en. Olin kuitenki sen verran fiksu, että pietin ammattikoulussaki kuitenki huolen, että poissaoloja ei tuu yhtään liikaa ja pääsen jokaisen kurssin läpi, ja sellanen periaate mulla on aika ollu, että minun opintosuoritusotteessa ei ole yhtään ykköstä ja se periaate myös on pitänyt! ;)

Tein siis positiivisen raskaustestin kesäkuun alussa 2010, eli pari viikkoa ennen ku täytin 18v. Synttärisuunnitelmat oli aika suuret, mutta kaikki menit uusiksi raskauden takia - ei toki tullut mitenkään yllätyksenä, sillä oltiinhan me oltu vuosi ilman ehkäisyä ja lapsi (lapset) oli tervetullut. Siihen loppui minun juominen ja juokseminen lähes kokonaan..

Raskauden aikana olin hyvin valmistautunut tulevaan, eikä mulla ees enää ollu mitään haluja tulla ja mennä, enkä ees jaksanu. Poikien syntymän jälkeen oon ollu muutaman kerran juhlimassa silleen kunnolla .. eli minun menemiset loppu sitten siihen. Kyllä se raskausaika kasvatti siihen äitiyteen aika hyvin. Oon yrittäny välillä käyä kavereitten kans baarissa tai juhlimassa, mutta en ees jaksa enää. Kahen maissa viimeistään pitää melkeenpä olla aina omassa sängyssä nukkumassa.

Tän kahen vuojen aikana ku mulla on ollu pojat, en kyllä omasta mielestä oo muuttunu mihinkään.. Paitti no omistan  nykyään lehmänhermot ja kultakalan muistin, mutta muuten oon kyllä ihan sama ihminen ku aina ennenki. Yritän olla poikien kans asiallinen, mutta kavereitten kesken se läpänheitto ja jutut on kyllä ihan omaa laatuaan.. Moni on sanonukki ihan suoraan, että ensivaikutelman perusteella ei uskois ihan sitä juttua mitä mie suustani aina päästän ku vaikutan niin asialliselta.. mutta tosiaan ulkokuori voi pettää ! ;)

Nyt on niin paljon hälinää ympärillä, että en pysty keskittymään mitä kirjotan, ja en jaksa lukea tekstiä uuestaan, mutta toivottavasti tässä oli ees vähän järkeä ja mahottoman vähän kirjotusvirheitä ;)

Pikaiset kuulumiset

Hei taas pitkästä aikaan, onhan tässä kulunut neljä kuukautta viimesestä postauksesta!
Tosiaan aika ei enää yksinkertasesti ole riittäny kirjottamiseen, mutta nyt ku mulle on tultu ihan henkilökohtasesti sanomaan muutaman kerran lyhyen ajan sisällä, että sinun pitää taas kirjottaa kuulumisia, joten nyt tulin sitten kertomaan.. ja voisin taas ryhdistäytyä tämän blogin suhteen kyllä muutenki !

Tosiaan pojat täytti tammikuun alussa 2vuotta ja tällähetkellä meillä on aivan tajuton uhma menossa.. Mitään mitä mie sanon ei uskota - minun komentaminen on siis ihan turhaa. Jäähypenkki on otettu käyttöön ja se on tosi toimiva juttu ainaki meillä! Pojat uskoo siis ainoastaan mitä Janne sanoo, nukkumaan meneminenki on tosi haastavaa ja joskus saa kantaa poikia takas sänkyyn kolmeki tuntia ennenku saan ne nukkumaan, ellei Janne siis oo kotona. Jannelta se nukuttaminenki tapahtuu yleensä yllättävän helposti. Mulla meinaa vähän pelottaa mitä käy ku Janne lähtee heinäkuussa armeijaan, että pärjäänkö mie nuitten poikien kans -  toivottavasti tää uhma hellittää äkkiä.

Tosiaan tammikuussa alotettiin taas yhteinen pienentymisprojekti Jannen kans.. Aika hyvin lähti käyntiin ja mulla tipahti aika äkkiä semmoset 3,5kg, kauaa en kuitenkaan jaksanu jatkaa herkkulakossa, joten mulla lopahti into, ja kaikki on varmaan tullu jo takasin.. :( Jannella on menny tosi hyvin, se ei oo ssyöny mitään herkkuja 1.1 lähtien ja pienentäny annoskokojansa aika huolella, ja sen kyllä huomaa sillä se kuihtuu miltei silmissä.. painoa sillä on lähteny vajaassa 2 kuukauessa 20 kiloa !  Itelläki ois tarkotus päästä ees jonkulaiseen kesäkuntoon, sillä ollaan lähössä näillänäkymin kesäkuussa vähän myöhäselle häämatkalle ja pikkusen ottaan irtiottoa arjesta ennen Jannen armeijaa.. Kohde ja tarkka-aika on viellä vähän epäselvä, mutta sopivan tarjouksen sattuessa kohalle ois tarkotus varailla tai sitten vaan yksinkertasesti ottaa äkkilähtö.

Mulla lyö pää nyt ihan tyhjää, joten jatkan joskus paremmalla ajalla meä kuulumisia! ;)
Loppuun vielä muutamia kuvia meiän viimisiltä kuukausilta.