Kärty lauantai !

Viimeyö oli aikamoinen, mutta syy siihen selvis, ku lähettiin käymään päivystyksessä. Jessellä oli oikeassa korvassa tulehdus niinkuin vähän arvelinki + siihen päälle vielä kaks puhkeavaa hammasta, joten ihme, että kiukutti. Jare sai reseptin allegialääkkeisiin, sillä sääskenpistot aiheutti sille kunnon turvonneita paukamia ja toinen käsiki muuttu ihan muodottamaksi niitten pirulaisten ansiosta. Nyt tähän mennessä pojat on nukkunu tosi hyvin heräämättä (menivät siis kaheksan aikaan nukkumaan ja kello on nyt yksitoista).Toivotaan, että tämä yö menee hyvin :)

Janne on ollu kokopäivän poissa, sillä meni hermo poikien kiukutteluun, joten se lähti veljensä kans ryyppäämään ja arvatkaa vaan kuinka paljon minua kiukuttaa ?! Mulla on synttäritki huomenna ja se vaan lähtee juomaan kysymättä multa mitään - tuskin ees muistaa perkele koko asiaa ! Siivosin illan ja se sitten heivas serkkupoikansa vaan tänne sotkemaan, että saa ite rauhassa jatkaa rellestämistä, kyllä miehet aiheuttaa ihan turhan paljon päänvaivaa ! No katotaan antaa tän illan bailata, mutta pietän varmasti siitä huolen, että mieki lähen joku kerta kyselemättä .. kyllä isän lastensa kanssa pitää pärjätä tai ei tuu mitään. Soitin sille äsken, niitä oli autollinen porukkaa ettimässä jotaki laavua mihin ne voi mennä paistamaan makkaraa ja ilmeisesti jotaki teinejä mukana (tai ainaki kuulosti siltä puhelimen taustalla - huoh). En sitten vihaa mitään muuta tässä saatanan kuppasessa kaupungissa enempää ku niitä teinejä, jotka luulee olevansa jotaki ihan muutako ovat - posket lommolla kiskovat sätkää ja sidukkatölkit käessä, siis oikeasti ei mitään järkeä. Onneksi ite en ikinä ole ollu semmonen vaan oon skipannu sellasen vaiheen ihan suoraan - toki tykkään bilettää, mutta ihan asiallisesti ilman mitään esitystä.

Nyt tuntuu pahasti siltä, että tämä kaupunki ei anna mulle enää yhtään mitään vaan oon päivä päivältä kiukkusempi tähän porukkaan mitä täällä on ja muutenki tämä on ihan liian pieni paikka, kaikki tuntee kaikki. Joten suunnitelmat tulevaisuutta  varten on nyt tehty; Janne käy koulun ja valmistuu rakennusmieheksi tulevana jouluna, sen jälkeen käy töissä puolivuotta kunnes lähtee armeijaan heinäkuussa 2013, ite suoritan kouluni loppuun viimeistään syksyllä 2013, jonka jälkeen Jannella on tarkoitus hakea poliisikouluun Tampereelle ja toivottavasti myös pääsee sinne. Ois ainaki kokoa poliisiksi ;) Siinä samalla tulis sitten maisemanvaihdos ainaki muutamaksi vuodeksi ja vastaanotto täällä päässä ois ehkä hiukan parempi ku tällähetkellä - tuntuu,  että kaikki vaan jauhaa meistä paskaa ja vittuilee, kuinka me ei osata huolehtia meidän elämästä yms. vaikka meillä on elämässä tällähetkellä kaikki suhteellisen hyvin, muutamaa pikku seikkaa lukuunottamatta.

Moni valittaa mm. siitä kuinka mie olen laiska, koska en käy kouluani loppuun vaan venytän ja venytän sitä. Oon oikeasti tosi fiksu, ja se joka minut oikeasti tuntee niin tietää kyllä, että en tosiaankaan ole jättämässä sitä kouluani käymättä, mulla on enää puolivuotta käymättä ja se ala on loppujen lopuksi just sellanen mistä nautin, vaikka palkkaus voiki olla aika heikko. Silloin kun kävin koulua, tuntu, että en ikinä tule tekemään tätä hommaa työkseni, mutta nyt ku oon saanu rauhassa miettiä niin se tuntuu lopulta hyvältä valinnalta. Ollaan mietitty tarkkaan missä vaiheessa minun se koulu kannattaa mennä suorittamaan, jotta pärjätään myös taloudellisesti hyvin vaikka olenki opiskelija. Mulle on myönnetty kodinhoidontuki 5.1.2014 asti, jolloin pojat täyttävät 3v. ihan niinkuin kaikille muillekkin, jotka sitä on hakenut. Olen kotona kahden pienen termiitin kanssa, jotka kyllä työllistää minua kokoajan, että hyvä ku ite kerkeän jossakin välissä syödä. Minusta on siis turha aliarvioida kotiäitejä, se on oikeasti tosi arvokasta ja myös raskasta hommaa vaikka siinä saa ollakin kotona. Välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle kun jokainen päivä on melkeen samanlainen, mutta mulla on ainutlaatuinen mahdollisuus hoitaa lapsiani niin tottakai sen silloin teenkin. Täytän 20v, joten ehdin kyllä vielä tehä elämässäni 'oikeitakin' töitä varmasti kyllästymiseen saakka, joten ei huolta. :) Toisaalta haluaisin meille vielä yhden lapsen pienellä ikäerolla poikiin. Ennenkuin mulla oli yhtään lasta ajattelin, että haluan kaksi lasta, mutta koska tulikin kaksoset kerralla, en voi ajatella niitä kahtena lapsena, joten olen muuttanut mieleni ihanne lapsiluvusta kolmeen. :) Haluan siksi pienen ikäeron, sillä sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä mulla on aikaa vielä kierrellä maailmaa yms, mikä jäi tavallaan näin nuorena tekemättä. Pojat ku täyttää 18, ollaan jannen kanssa 36 vuotiaita, eli nuoria vielä. :) Nyt kun aika on jo pikkuhiljaa parantanut haavat, voin kertoa, että meille piti tulla pieni vauva nyt tulevana heinäkuuna (laskettuaika olisi ollut 2.7), mutta sain varhaisenkeskenmenon. Toivon, että jokainen tuttu, joka tätä blogia lukee, ei puhu asiasta ääneen, en halua minkäänlaisia kauhisteluja tai muita asiasta, koska asia koskettaa minua edelleen - ja tosiaan nämäkin on meidän omia valintoja, joita kenenkään on turha alkaa moralisoida. Mulla on edelleenkin vauvakuume, mutta tällähetkellä en haluaisi tulla raskaaksi - ihan vielä.

Tästä tuli tällänen hiukan syvällisempi postaus, mutta eihän mulla ole muuta kuin aikaa, ku se ukkoki huitelee missälie. Pahoittelen kaikkia kirjoitusvirheitä jo valmiiksi sillä en jaksa lukea tätä uudestaan, ja kuviakaan ei tällä hetkellä ole. uusia siis. :)