Vou, sain ensimmäisen postaustoiveen, ja toivottiin,että kirjoittaisin siitä miten oon kasvanu teinistä äidiksi.
Oon omasta mielestä aina ollu tunnollinen ja hyvätapanen nuori (vähän temperamenttinen .. ) Koulussa oon aina ollu hyvä, saanu hyviä arvosanoja, enkä oo ikinä lintsannu, tupakoinut tai tehnyt muitakaan pahuuksia.. Ensimmäiset kännitki vedin vasta ysin päättäreissä! Tosi outoa näin jälkeenpäin ajateltuna miten oon ollu juomatta ja polttamatta, vaikka lähes kaikki kaverit sitä on tehny.
Seurustelu muutti minua aika paljon, enkä enää kuunnellu porukoita niin hirveästi.. Vastusteluista huolimatta muutettiin yhteen Jannen kans heinäkuussa 2009, 17 vuotiaina ja siitähän se sitten alkoki. Armotonta ryyppäämistä joka viikonloppu aina erisyystä; oli tupareita, synttäreitä, päättäreitä yms. aina piti olla juhlimassa ja rellestämässä. Monesti jäin vaan nukkumaan aamusin vaikka ois pitäny olla koulussa, ku kukaan ei ollu vahtimassa meenkö sinne vai en. Olin kuitenki sen verran fiksu, että pietin ammattikoulussaki kuitenki huolen, että poissaoloja ei tuu yhtään liikaa ja pääsen jokaisen kurssin läpi, ja sellanen periaate mulla on aika ollu, että minun opintosuoritusotteessa ei ole yhtään ykköstä ja se periaate myös on pitänyt! ;)
Tein siis positiivisen raskaustestin kesäkuun alussa 2010, eli pari viikkoa ennen ku täytin 18v. Synttärisuunnitelmat oli aika suuret, mutta kaikki menit uusiksi raskauden takia - ei toki tullut mitenkään yllätyksenä, sillä oltiinhan me oltu vuosi ilman ehkäisyä ja lapsi (lapset) oli tervetullut. Siihen loppui minun juominen ja juokseminen lähes kokonaan..
Raskauden aikana olin hyvin valmistautunut tulevaan, eikä mulla ees enää ollu mitään haluja tulla ja mennä, enkä ees jaksanu. Poikien syntymän jälkeen oon ollu muutaman kerran juhlimassa silleen kunnolla .. eli minun menemiset loppu sitten siihen. Kyllä se raskausaika kasvatti siihen äitiyteen aika hyvin. Oon yrittäny välillä käyä kavereitten kans baarissa tai juhlimassa, mutta en ees jaksa enää. Kahen maissa viimeistään pitää melkeenpä olla aina omassa sängyssä nukkumassa.
Tän kahen vuojen aikana ku mulla on ollu pojat, en kyllä omasta mielestä oo muuttunu mihinkään.. Paitti no omistan nykyään lehmänhermot ja kultakalan muistin, mutta muuten oon kyllä ihan sama ihminen ku aina ennenki. Yritän olla poikien kans asiallinen, mutta kavereitten kesken se läpänheitto ja jutut on kyllä ihan omaa laatuaan.. Moni on sanonukki ihan suoraan, että ensivaikutelman perusteella ei uskois ihan sitä juttua mitä mie suustani aina päästän ku vaikutan niin asialliselta.. mutta tosiaan ulkokuori voi pettää ! ;)
Nyt on niin paljon hälinää ympärillä, että en pysty keskittymään mitä kirjotan, ja en jaksa lukea tekstiä uuestaan, mutta toivottavasti tässä oli ees vähän järkeä ja mahottoman vähän kirjotusvirheitä ;)
Oon omasta mielestä aina ollu tunnollinen ja hyvätapanen nuori (vähän temperamenttinen .. ) Koulussa oon aina ollu hyvä, saanu hyviä arvosanoja, enkä oo ikinä lintsannu, tupakoinut tai tehnyt muitakaan pahuuksia.. Ensimmäiset kännitki vedin vasta ysin päättäreissä! Tosi outoa näin jälkeenpäin ajateltuna miten oon ollu juomatta ja polttamatta, vaikka lähes kaikki kaverit sitä on tehny.
Seurustelu muutti minua aika paljon, enkä enää kuunnellu porukoita niin hirveästi.. Vastusteluista huolimatta muutettiin yhteen Jannen kans heinäkuussa 2009, 17 vuotiaina ja siitähän se sitten alkoki. Armotonta ryyppäämistä joka viikonloppu aina erisyystä; oli tupareita, synttäreitä, päättäreitä yms. aina piti olla juhlimassa ja rellestämässä. Monesti jäin vaan nukkumaan aamusin vaikka ois pitäny olla koulussa, ku kukaan ei ollu vahtimassa meenkö sinne vai en. Olin kuitenki sen verran fiksu, että pietin ammattikoulussaki kuitenki huolen, että poissaoloja ei tuu yhtään liikaa ja pääsen jokaisen kurssin läpi, ja sellanen periaate mulla on aika ollu, että minun opintosuoritusotteessa ei ole yhtään ykköstä ja se periaate myös on pitänyt! ;)
Tein siis positiivisen raskaustestin kesäkuun alussa 2010, eli pari viikkoa ennen ku täytin 18v. Synttärisuunnitelmat oli aika suuret, mutta kaikki menit uusiksi raskauden takia - ei toki tullut mitenkään yllätyksenä, sillä oltiinhan me oltu vuosi ilman ehkäisyä ja lapsi (lapset) oli tervetullut. Siihen loppui minun juominen ja juokseminen lähes kokonaan..
Raskauden aikana olin hyvin valmistautunut tulevaan, eikä mulla ees enää ollu mitään haluja tulla ja mennä, enkä ees jaksanu. Poikien syntymän jälkeen oon ollu muutaman kerran juhlimassa silleen kunnolla .. eli minun menemiset loppu sitten siihen. Kyllä se raskausaika kasvatti siihen äitiyteen aika hyvin. Oon yrittäny välillä käyä kavereitten kans baarissa tai juhlimassa, mutta en ees jaksa enää. Kahen maissa viimeistään pitää melkeenpä olla aina omassa sängyssä nukkumassa.
Tän kahen vuojen aikana ku mulla on ollu pojat, en kyllä omasta mielestä oo muuttunu mihinkään.. Paitti no omistan nykyään lehmänhermot ja kultakalan muistin, mutta muuten oon kyllä ihan sama ihminen ku aina ennenki. Yritän olla poikien kans asiallinen, mutta kavereitten kesken se läpänheitto ja jutut on kyllä ihan omaa laatuaan.. Moni on sanonukki ihan suoraan, että ensivaikutelman perusteella ei uskois ihan sitä juttua mitä mie suustani aina päästän ku vaikutan niin asialliselta.. mutta tosiaan ulkokuori voi pettää ! ;)
Nyt on niin paljon hälinää ympärillä, että en pysty keskittymään mitä kirjotan, ja en jaksa lukea tekstiä uuestaan, mutta toivottavasti tässä oli ees vähän järkeä ja mahottoman vähän kirjotusvirheitä ;)
Ihanaa että palasit takaisin kirjoittamaan :)
VastaaPoista