Kuulumisia viime viikoilta.

Voi, että minusta on tullu laiska kirjottaja ! Ei vaan yksinkertasesti aika riitä. Ainoat hetket millon ehtisin kirjottaa, on ku pojat on päikkäreillä, mutta sillonki teen yleensä jotaki hyödyllistä; siivoan, viikkaan pyykkejä, luutuan lattioita tai sitten yksinkertasesti nukun itekki. Pojat ei anna minun enää hetkeäkään istua paikoillaan, vaan aina tulevat vetämään minua kädestä jonnekkin ja jos kieltäydyn siitä seuraa kauhea parku. Iltasin oon tosi väsyny, joten en oo jaksanu kirjottaa.

Meille kuuluu sinänsä ihan hyvää. Mitä nyt viimeaikoina on ollu riitaa vähän kaikkien kans; minun porukoitten, jannen mummon ja jannenki kans aina välillä. Oon ollu tosi äkänen viimeaikoina, toki multa on aina löytyny luonnetta ja oon ollu tosi sähikäine, mutta nyt oon loukkaantunu pienistäki asioista ja napautellu takasin - myös kyyneleet on ollu herkässä. Viimeviikolla kärsin jumalattomasta hammassärystä, ja äitini tuli mummoni kanssa käymään. Äitini sitten vaihtoi Jarelta vaipan, jolla oli päässyt pylly hieman punoittamaan (varmaan kaikilla lapsilla käy joskus niin !). Se veti siitä mulle kauheat kilarit, että ku oon niin paska ku en huolehi yms. ja mie sitten hammassäryissäni räyhäsin sille sen minkä kerkesin ja huusin mitä kurkusta lähti. Sen jälkeen mummoni oli menettänyt yöunensa minun takiani ja siellä ne on tituleerannu minun hulluksi koko suvun kesken. Siitä asti on ollu vähän viileämmät välit koko suvun kans.

Sitten viimeviikolle sattui myös joku ihme liha -episodi, ku meiän jauhelihoja yms. on jannen mummolla pakkasessa, ku meille omaan ei mahdu. Laitoin sille viestin, että mitä kaikkia lihoja siellä on, että voisin tulla kohta hakeen jotaki, että saa tehä ruokaa. Se sitten ymmärsi, että haluan sen lihoja viiä sieltä pakkasesta ja siitä synty ihan ihmeellinen draama, jota en nyt ihan yksityiskohtasesti jaksa sepostaa. Mutta jokatapauksessa, se on kyllä muutenki suoraan sanottuna ihan outo, se ymmärtää vasiten asioita väärin ja sitten kääntää ne jotenki kummasti aina toisten (MINUN) syyksi. Se on ottanu silmätikuksi minut ja sen oman pojan ex-vaimon,ja meitä se sitten aina haukkuu seläntakan muille, mutta ei uskalla suoraan sanoa. Minua se haukkuu myös Jannelle, ja se tasan tarkkaan tietää, että Janne kertoo mulle mitä se on sanonu. Viime viikolla se oli jauhanu minusta paskaa, ku mie en keitä tarpeeksi pottuja ! siis oikeasti, voitteko kuvitella :D Ensinnäki mie kyllä keitän pottuja, ja toiseksi se ei sille kuulu mitä meiän perhe syö ruuuaksi . haha. Sitten se varmaan kirjaa ylös kaikki sanat ja lauseet mitä mie sanon ja tarpeen tullen käyttää niitä sanomisia minua vastaan. Jannenki se oli haukku läskiksi makaroonipojaksi, koska mie en osaa tehä oikeanlaista ruokaa. Poikansa ex-vaimoa se aina parjaa niiden lapsille - tosi törkeeäää kuunnella ku mummo haukkuu ja mustamaalaa  lapsenlapsilleen niiden omaa äitiään. No jokatapauksessa, se eilen illalla soitti Jannelle, ja kysy, että mikä mulla on ku en vastaa puhelimeeen, Janne sano ihan suomeksi sitten sille sen, että mulla ei sille ole mitään asiaa.. Se taas käänsi jotenki kaikki minun syyksi ja sano, että joo se penikka saa tulla nyt pyytämään minulta anteeksi, minä en ole tehnyt mitään väärää. No hohhoi, en oo menossa pyytelemään anteeksi ja minun puolesta meiän välit saa olla poikki vaikka koko loppuelämän. No teitä tuskin kiinnostaa minun riidat, mutta hyvä se on purkaa ne johonki :D

Päivisin Janne on koulussa ja mie poikien kans kotona. Välillä tuntuu, että seinät kaatuu päälle ku pojilla on havaittavissa jo jonku sortin uhmaa. Näillä näkymin oon palaamassa kouluun takasin tammikuussa, jollon elämään tulee vähän uuttakis sisältöä.. mutta mikään ei ole vielä 100% varmaa ja mullahan on aina oikeus muuttaa mieltä, joten kenenkään ei tarvi tulla ihmettelemään mulle jos en sitten meekkään vielä. Mutta siis näillä näkymin joo.  Pojat on oppinu kaikenlaista uutta, esim. viimeksi tänään ne oppi puhaltamaan kynttilän ! Eli nyt ei muutako 2v. synttäreitä odotellessa !

Ainiin, mie oon ollu aina kauhea herkkuperse, mutta nyt siihen on tullu muutos ! Alotin nimittäin herkkulakon viimeviikolla ja tarkotuksena ois pysyä ilman herkkuja Jannen valmistujaisiin asti (eli joulukuuhun). Ennenki oon koittanu, mutta aina oon ratkennu - nyt täää on kuitenki lähteny hyvin käyntiin ja oon itekki ihan ihmeissäni. Oon hehkuttanu tätä lakkoa aika monelle, ja muiden tsemppi (ja härnäys!) on auttanu vaikkeimmat päivät ja pitäny minut kovana. Nyt ei oikeastaan enää ees haluta mitään. Oon käyny myös hikilenkillä poikien kans muutamana päivänä ja olo tuntuu tosi hyvältä ! Toivotaan, että ne viimisetki raskauskilot (11kg!!!) , jotka mulle on jääny roikkumaan sais nyt vihdoin ja viimein kyytiä ja näyttäisin taas pikkuhiljaa ihmiseltä. Toivotaan! ja mainittakoon vielä, että Janne on kans tässä lakossa mukana, eli se ei syö herkkuja, mutta se on lopettanu myös tupakoinninki.

Sitten vielä pieni loppukevennys ennenku lähen nukkumaan.. Tosiaan Jannen luokkakaveri oli tänään ekaa kertaa meillä käymässä, niin eiköhän Jesse jostaki meiän laatikoiden kätköistä käyny kaivamassa vähän aikuisten leluja ja tullu niitä innoissaan esittelemään sille kaverille. Kyllähän siinä repes ite kukanenki :D

Nyt lähen nukkumaan, öitä!